viro2010 artimg

Ensikohteemme oli Haiba

Viron kiertueemme alkoi Haiban lastenkodista Pohjois-Virosta. Esiinnyimme sinisen taivaan alla vanhan varastorakennuksen edustalla. Yleisössä oli lapsia ja aikuisia Haiban lastenkodista sekä lähipäiväkodista. Lisäksi paikalle saapui alueen asukkaita lastenkodin naapurista ihmettelemään vierailijoita ja iloitsemaan esityksestä. Aurinkoinen ilma ja klovnimme Agathan (Roosa) suudelmat sulattivat ihmiset hymyyn ja nauru raikui.
Esityksen jälkeen ohjasimme lapsille työpajan lastenkodin viheriöivällä pihamaalla. Heini ohjasi bodypercussiota ja Celso leikitti lapsia klovnimausteisin vauhdikkain leikein. Lapset lähestyivät meitä rohkeasti kiipeämällä syliin, juttelemalla ja halaamalla.

Lopuksi juttelimme lastenkodin johtajan ja muutaman työntekijän kanssa lastenkodin tilanteesta ja kerroimme hieman omasta toiminnastamme.
Johtaja kertoi, että Virossa sosiaalihuolto on heikommissa kantimissa kuin Suomessa. Virossa on esimerkiksi katulapsia, joille ei saada järjestettyä paikkaa lastenkodissa. Heidän lastenkotiinsa odotti tällä hetkellä pääsyä 20 lasta, mutta resursseja kaikkien kotia vailla olevien lasten asuttamiseen ei ole.
Iloisia ja uteliaita kasvoja riitti seuraamaan puuhiamme aina kunnes pakettiauto päräytti lastenkodin pihasta ja innokkaimmat juoksivat auton perään.

Elvassa esiinnyttiin majatalon pihalla

Toinen kohteemme oli useamman ajotunnin päässä eteläisessä Virossa Elvassa. Yövyimme lastenkodin vieressä olevassa majatalossa, jonka isäntä kutsui lastenkodin lapset majatalonsa pihalle katsomaan esitystä. Niinpä lapset marssivat käsikädessä aidan viertä katsomon penkeille odottamaan shown alkua. Ohjaajamme Celso ja muusikko Maestro (Kevin) lämmittelivät yleisöä opettamalla heille esityksessä käyttämiämme rytmejä. Super Astron (Heini) temppuilu huiman korkealla yläilmoissa sai lapset huokailemaan jännityksestä ja innostuksesta sekä huutamaan muun muassa: "Tarzan, Tarzan!". Lapset olivat iloisesti mukana bodypercussio-kohtauksissa ja ilmapallo lensi katsomossa lapselta ja klovnilta toiselle.
Esityksen jälkeen Kevin antoi lasten soittaa instrumenttejaan kitaraa ja klarinettia ja nauhoitti lasten lauluja. Heini antoi lasten kokeilla kankaaseen kiipeämistä ja siinä keinumista.
Työpaja järjestettiin lastenkodin suurella ja kotoisalla nurmipihalla. Se sisälsi muun muassa leikkejä klovnihengessä, juoksukilpailuja ja akrobatiaa. Lopun akrobatiaosioon lähti mukaan myös vähän isompia lapsia, jotka eivät halunneet tulla katsomaan esitystä. Osa isommista pojista oli hyvin kiinnostuneita valokuvaaja Helenan kamerasta ja hän antoi heidän ottaa sillä muutaman kuvan. Työpajan aikana lapset ottivat erittäin rohkeasti kontaktia, tulivat halaamaan ja koskettamaan. Erityisen hellyyttävää oli nähdä poikalasten kiintymys Keviniin. He pyysivät vuoronperään päästä tämän syliin ja vain katselivat häntä pitkään. Oli ilmeistä miten kova tarve näillä pojilla on olla tekemisissä ja kontaktissa miesten kanssa. Lastenkodin työntekijöiden joukossa ei ole yhtään miestä.

Vinni on Viron modernein lastenkoti

Kolmas kohteemme oli Vinnin perhekoti. Sää ei syleillyt matkalaisia, mutta perille saapuessamme lastenkodin henkilökunta esitteli Viron moderneimman arkkitehtuurin ja sisustuksen mukaan rakennetun perhekotialueen. Siellä lapset asuvat noin kahdeksan hengen ryhmissä omissa, todella hyvin varustetuissa ja tilavissa taloissaan. Johtoportaan talossa oli myös sauna, jota lapset saivat halutessaan käyttää.
Itse esitykselle saimme tilat kylätalon näyttämöltä. Lapset istuivat kuten missä tahansa katsomossa ja esitys tapahtui näyttämöllä. Heinin kangas roikkui tällä kertaa matalammalla, mutta vaikutelma oli yhtä huikea. Nauru raikui ja lapset osallistuivat rohkeasti esitykseen kapuamalla näyttämölle ja kihertämällä, kun Blön (Anu) siivoushuisku kutitteli korvia.
Esityksen jälkeen Celso ohjasi tapansa mukaan vauhdikkaan työpajan lapsille suuressa salissa. Työpajan jälkeenkin saimme leikkiä, lennättää, musisoida ja juosta salissa lasten kanssa sydämemme kyllyydestä sateisesta rajuilmasta tietämättöminä.
Illalla vierailimme yhdessä kodeista keskustelemassa perhekodin työntekijän kanssa lasten tilanteesta. Saimme kuulla että lapset asuvat kodissa aina 18-vuotiaiksi, jonka jälkeen tiivis yhteys kotiin katkeaa. Monet lapset käyvät kuitenkin usein lapsuudenkodissa vierailulla, mutta totuus on karu. Yli 50 prosenttia lastenkodin lapsista päätyy kohtaamisiin kriminaalihuollon kanssa lastenkodista lähdettyä. Lapset, jotka tapasimme, haaveilivat opiskelevansa muun muassa palomieheksi ja juristiksi.

Festivaalitunnelmaa Tallinnassa

Tallinnassa esiinnyimme osana Uue Maailma Festivaalia. Esitys tapahtui Seltsimajan pihassa, jossa Heinin kangas oli kiinnitettynä tällä kertaa valtavan korkeaan vaahteraan. Tapahtuma oli hieno kokemus: satoja perheitä, hyvää kotitekoista ruokaa, esiintymislavoja, musiikkia, myymäläkojuja ja katutansseja.
Esitystämme Seltsimaja-talon pihassa seurasi useita kymmeniä perheitä ja innokkaimmat tulivat jo melkein näyttämölle. Festivaalitunnelma kohosi klovnien ja lasten kohtaamisessa siinä määrin, että sovittu tarinan dramaturgia sai värikkäitä käänteitä lasten osallistuessa esitykseen.
Kaiken kaikkiaan viikko oli mahtava ja ylitti kaikkien odotukset. Onnistuneet kohtaamiset lasten kanssa antoivat intoa jatkaa ja kehittää Klovnit ilman Rajoja -toimintaa. Tavoitteena on palata Viroon seuraavan esityksen kanssa.

Teksti: Anu Salonen
Kuvat: Helena Inkeri

Klovnit ilman rajoja Virossa 30.8.–7.9.2010

Rahoitus: Svenska kulturfonden ja Taiteen keskustoimikunta, sirkustaidejaosto

Työryhmä:

Helena Inkeri: Tuottaja/Valokuvaaja
Celso de la Molina: Ohjaaja/Työpajaohjaaja
Heini Koskinen: Klovni/Ilma-akrobaatti/Työpajaohjaaja
Kevin Legras: Muusikko/Työpajaohjaaja
Roosa Hannikainen: Klovni/Työpajaohjaaja
Anu Salonen: Klovni
Ariyuki Suzuki: Tuotanto ja videotallenne Tallinnan esityksestä