Benin 2009

benin2009 artimg
benin2009 artimg

Klovnit ilman rajoja ry:n ensimmäinen projekti

Olin 2.11-21.12.2009 Länsi-Afrikassa Beninissä. Ensimmäisen kuukauden vietin taiteilijaresidenssissä Villa Karossa ja toisen kuukauden tein Suomen Klovnit ilman rajoja r.y:n ensimmäistä projektia. Projektia valmistellessa totesin, että vaikka kuinka köyhistä tai huono-osaisista olosuhteista lapset olisivatkin tulleet, heillä oli rutkasti elämäniloa. Tunsin oman projektini länsimaisen omatuntoni puhdistukseksi. Kyseenalaistin matkani tarkoitusperiä, syitäni toimia esiintyvänä taiteilijana, mahdollisuuksiani jakaa omaa intohimoani tai naurua. Tasa-arvo keskusteluissa paikallisten kanssa jäi kaukaiseksi, koska ihonvärini ja kotipaikkani soi minulle automaattisen ylästatuksen. Epätasa-arvo kalvoi mieltäni, ja haluni tuoda iloa ja naurua lapsille yli rajojen alkoi tuntua mahdottomalta alakuloiselle mielelleni. Päätin kuitenkin kieltää itseltäni käpertymisen individualistiseen maailman tuskaani ja ryhdyin töihin.

Saapuessani Beniniin ystäväni Victor Tokpanou oli kertonut nuorten kanssa sirkusta tekevästä Thibaut Adotanousta. Ajattelin ottavani häneen yhteyttä ihan omasta mielenkiinnostani sirkustaidetta kohtaan. Projektiani miettiessä minulle mahdollistui tilaisuus päästä tutustumaan orpokoti La Maison de l’Espéranceen. Tyypillisesti ruokamyrkytys esti järjestetyn vierailun, mutta kuulin sen verran lisää mielenkiintoista informaatiota talon toiminnasta, että matkustin paikan päälle myöhemmin itsekseni.

Kun ehdotin ilma-akrobatiakurssin pitämistä, en ollut varma, kuinka nunnat suhtautuvat harjoittamaani taidemuotoon. Vastaanotto oli kuitenkin mitä lämpimin ja mutkattomin. Kävi ilmi, että Thibaut veti nykyään sirkusta La Maison de l’Espérancessa katulapsille. Ympyrä sulkeutui, ja luontevasti projektikseni syntyi opettaa ilma-akrobatiaa ja esiintyä Maison de l’Lespérancessa toimivassa nuorten Cirque Tokpassa.

La Maison de l’Espérance Cotonoussa

(www.foyerlauravicuna.org/sitofrancese/fra_esperance.htm)

Cotonoun Dantokpa-torilla Hindén korttelissa sijaitsee nunnien ylläpitämä la Maison de l’Espérance, jossa kadulla asuvilla lapsilla on mahdollisuus oppia itselleen ammatti. Maison de l’Espérancessa opiskellaan ruoanlaittoa, leivonnaisten tekoa, saippuan valmistusta ja leivän leivontaa. Tyttöjen on myös mahdollista yöpyä talossa. Lisäksi maaliskuussa 2008 alkanut toiminta tarjoaa monenlaista muuta niin fyysistä kuin psykologistakin hoivaa, aktiviteettia ja avustustyötä. Maaliskuusta 2009 lähtien Thibaut on vetänyt esiintyvää sirkusryhmää katulapsille. Akrobatiatunteja ja Thibautin ilmaisutaidon tunteja on kerran viikossa. Lisäksi keskiviikkoisin ryhmä kiertää Dantokpan torilla laulaen, soittaen, tanssien ja temppuillen.

Parinkymmenen lapsen kokeiltua peruskiipeämistä, Kamel, Fidel, Archiste ja Olivier oppivat tekemään sarjan temppuja jo ensimmäisenä päivänä. Seuraavana päivänä esiinnyimme ryhmän jokakeskiviikkoisella torikierroksella ripustaen kankaan parvekekaiteeseen. Valkoinen nainen killumassa ilmassa toi lisä-äimistystä torin katselijoille yhtä paljon kuin voodoo-torin kuivatut siilit, rotat ja apinan kallot minulle. Kiertueen lopuksi menimme harjoituspaikallemme puuhun, jonka ympärille korttelin asukkaat jo osasivat tulla katsomaan esitystä eilisten treenien innoittamana. Tomaatin myyjä korjasi korinsa hieman sivummalle ja alastomat lapset kerääntyivät puun ympärille kikattamaan, naiset tanssimaan ja taksikuskit näyttämään hauistaan. Nauru raikui kauas.

Torstaina harjoittelimme esitysrutiinin ja pidimme teoriatunnin kiinnityksistä ja turvallisuudesta. Jokainen kokeili solmun tekoa, karabiinin kiinnitystä ja nauhalenkkien yhdistämistä. Perjantaina olisi vuoden viimeinen esitys joulun kunniaksi kunniapaikalla keskellä toria. Vertikaalikangas innosti akrobaattipojat uusiin aluevaltauksiin ja sovimme, että esiinnyn itse heidän kanssaan esityksen lopun ilma-akrobatianumerossa. Aamuinen kiinnitysmateriaalien etsintä satamasta ja torilta (Dantokpan sanotaan olevan länsiafrikan suurin tori) saivat minut hieman uupuneeksi ja iltapäivähelteen treeni väsytti lisää. Illalla simahdin ja aamuyöllä alkoi rankka malariakuume lääkityksestä, Offista ja hyttysverkosta huolimatta. En siis päässyt perjantaina paikalle, mutta sain videotallenteen belgialaiselta vapaaehtoistyöntekijältä. Cirque Tokpan pojat onnistuivat itse kiinnittämään kankaan, muistamaan suurimman osan parissa päivässä opituista liikkeistä ja esittämään ne yleisön pelottavan katseen alla ilman mitään turvapatjoja. Vau, mikä kunnioitus valtasi mieleni!

Entäs sitten?

Hämmästyttävin huomioni oli, että pojat, joilla on useilla hyvin rikkonainen tausta, ei perhettä tai kotia, onnistuivat keskittymään herpaantumatta opetukseen. He osoittivat suurempaa kohteliaisuutta ja huomioimista opettajaansa kohtaan, sekä järkähtämättömämpää motivoituneisuutta, kuin monet Suomessa opettamani nuoret. Aika loppui täysin kesken, tunsin että minulla olisi ollut vielä niin kovin kovin paljon lisää annettavaa. Oppilaat ovat keränneet kaikki akrobaattioppinsa kadulla eläessään. Voimaa ja intoa löytyi. Pienellä ohjauksella syntyisi nopeasti suuria harppauksia ja isoja tuloksia. Myös esiintyminen oli jotain heitä riemastuttavaa. Thibautin huomio oli, että moni nuorista oli saanut huomattavasti lisää itseluottamusta puolen vuoden aikana esiintyessään. Fyysisten taitojen karttuessa myös psyykkinen itsetunto vahvistui. Olisin halunnut vielä kiinnittää enemmän huomiota tyttöihin. Nyt jako oli selvä; tytöt tanssivat ja lauloivat, pojat tekivät akrobatiaa. Lopussa keskustelin Thibautin kanssa aiheesta ja ehdotin kannustamaan tyttöjäkin kiipeämään ja käyttämään voimiaan.

Kotoa lähetin klovnineniä, nauhalenkkejä, kiinnityskarabiineja ja kangasopetusvihkon postitse, niitä kun ei saa Beninistä mistään. Nuoret esiintyivät Cotonoun Ranskan suurlähetystössä ja palaute oli mitä lämpimin. Nyt suunnitelmissa on hankkia tasapainovälineitä ja opetella nuoralla kävelyä ja yksipyöräilyä. La Maison de l’Espérance haluaa panostaa nuorille suunnattuun sirkukseen ja henkilökunta ehdottikin minulle uutta vierailua. Sirkuskurssi motivoi ja innosti nuoria, jotka työskentelivät määrätietoisesti ryhmässä ja saivat nopeasti konkreettisia tuloksia aikaan. Uusi esitys uudella välineellä syntyi kolmessa päivässä. Vaihtoehtona olisi esimerkiksi liiman haistelu, itsensä myyminen tai varastelu.
Koin matkani tärkeäksi. Vietimme yhdessä viikon, joka motivoi minua jakamaan lisää omaa intohimoani sirkusta kohtaan, ja osoitti Cirque Tokpan nuorille, että he kykenevät omalla työllään noustamaan itsensä lentoon. Opiskelu ilman lukukausimaksuja eli oma harjoittelu vallitsevissa puitteissa voisi tarjota jopa ammatin. Nauru tarttui niin minuun kuin oppilaisiini yhdessä esiintyessämme. Meistä se levisi Länsi-Afrikan suurimmalle torille.

Heini Koskinen 20.3.2011