Hyvä Sisko? Good sister? നല്ല സഹോദരി? – Joensuusta Intiaan ja takaisin

Klovnit Ilman Rajoja vieraili joulukuussa 2015 Intiassa, Keralan osavaltiossa Hyvä Sisko? Good sister? നല്ല സഹോദരി? –projektin kanssa. Projekti tutki sosiaalisen klovnerian keinoin tyttöjen välisiä valtasuhteita erityisesti ystävyydessä. Se toteutettiin kahden kulttuurin tyttöjen kanssa: Suomessa Joensuun Setlementin Tyttöjen Tuvalla ja Intiassa yhteistyötahojemme Infant Jesus Orphanage Homen ja Sukritham Homen orpokotien tyttöjen kanssa. Projektin suunnittelu oli aloitettu keväällä 2015 ja sen Suomen puolen projektia rahoitti Joensuun kaupunki. Projektin tavoitteena oli sekä tuoda naurua tyttöjen elämään, että tutkia klovnerian kautta löytyykö samoja tyttöjen välisen ystävyyden ”kirjoittamattomia sääntöjä” Suomesta ja Intiasta.

Olimme työstäneet esitykseemme materiaalia Joensuun Setlementin Tyttöjen Tuvan tyttöjen kanssa marraskuussa 2015. Heidän kanssaan pidimme klovneriapitoisen työpajan sekä käsittelimme tyttöjen välistä ystävyyttä tuottamalla yhdessä klovnimaisia kohtauksia teemasta. Työpajassa esille tulleiden teemojen ja kohtausten pohjalta lähdimme luomaan esitystä ja törmäyttämään käsityksiämme intialaisen tyttökulttuurin kanssa – punaiset nenät päässä kysellen ja kummastellen.

Harjoittelua ja kohtaamisia Keralassa

Intiassa keskitimme harjoitusprosessimme Keralaan, Kochin kaupunkiin, jossa toimimme Joensuun Vapaan Teatterin organisoimasta NANNI –residenssistä käsin. Harjoitustilan esityksellemme löysimme läheisen temppelin tiloista ja punaneniemme harjoituksiin eksyi ihmettelemään meininkiämme milloin temppelin pyhiä herroja ja milloin nuoria tyttöjä, jotka olivat aloittamassa tanssiharjoituksiaan tilassa meidän jälkeemme. Harjoitusvaiheessa oli esityksellemme suuri rikkaus, että paikalliset tytöt ja naiset kommentoivat tekemistämme ja antoivat uusia näkökulmia, kuinka kuvata tyttöjen välisiä valtasuhteita. Olemme hyvin kiitollisia tästä interaktiivisesta ja luovasta prosessista paikallisten uusien ystävien kanssa!

Vastavuoroisessa prosessissa intialaisen kulttuurin kanssa syntyi myös kolmas hahmo, Kerttu, joka toi paljon hilpeyttä ja draamaa Kochin kaduille, harjoituksiin sekä itse esitykseemme.

Työpajat lasten omista teemoista

Esityksen valmistuttua loimme sen ohelle teemapohjaisen työpajan, jossa tytöt saivat esityksemme näkemisen ja työpajaamme osallistumisensa jälkeen luoda omat esityksensä teemasta. Kiersimme tällä konseptilla tyttökoteja Intian Keralan osavaltion alueella. Monille punanenien näkeminen oli heidän elämänsä ensimmäinen kerta ja vastaanotto tyttöjen orpokodissa oli hyvin innostunut – naurua riitti vatsalihasten kipeytymiseen asti! Samalla syntyi myös läjäpäin uusia, upeita klovnihahmoja. Erityisen koskettavaa oli huomata se ääretön rohkeus, jolla tytöt lähtivät esityksiään luomaan. Näissä kohtauksissa ei vältytty myöskään elämän tummempien sävyjen kuvaamiselta – hylkäämisiltä, kiusaamisilta, uhkaavalta alkoholinkäytöltä ja hyväksikäytön yrityksiltä. Tyttöjen oma-aloitteellisuus ja tahto käsitellä näitä asioita uudella tavalla, punaisen nenän kautta, teki meihin syvän vaikutuksen.

Klovneilun ohella käsittelimme tyttöjen kanssa teemaa, ja loimme provosoivat ”säännöt tyttöjen väliselle ystävyydelle”. Tämän teimme suomeksi, englanniksi ja malayalamiksi, jota Keralan alueella puhutaan. Huomasimme yllättävän paljon yhtäläisyyksiä Suomen ja Intian tyttöjen tarinoista ja ystävyyden kirjoittamattomista säännöistä. Jaoimme Intiassa myös videon keinoin Joensuun tyttöjen työpajakokemuksia, terveisinä toiselta puolelta maailmaa.

Tyttökotien lisäksi toimme iloa julkisille paikoille, muun muassa busseihin, basaareihin ja Intian hurjaan liikenteeseen, jossa saattoi bongata kaksi punanenää ihmettelemässä Intian rytmiä ja tuoden yllätyksellisyyttä paikallisten arkeen. Bongasimmepa itsemme myös valtakunnan suurimmasta malayalaminkielisen sanomalehden etuaukeamalta.

Teksti: Anni Pellikka

Työryhmän jäsenet: Anni Pellikka ja Eija Jalkanen